top of page

Sharia-laki ja Medinan Koraani

Muhammed jakoi maailman muslimeihin, jotka uskoivat häneen, ja kafireihin, jotka eivät uskoneet

Medinassa asiat olivat toisin heti alusta alkaen. Muhammedilla oli jo kannattajia siellä, ja kun hänen seuraajansa Mekasta liittyivät joukkoon, oli syntynyt jo merkittävä ryhmittymä. Joukossa oli joitakin Mekan raivokkaimmista sotureista.

 

On tärkeää huomata, että toisin kuin Mekan asukkaat, Medinan klaanit olivat jo valmiiksi eripuraisia keskenään. Koska muslimit pitivät yhtä, tuli Muhammedista Medinan mahtavin mies. Medinan klaanit antoivat hänelle myös vallan ratkaista riita-asioita, koska he uskoivat hänen olevan hyvä puolueeton sovittelija.

 

Muhammed alkoi tuota pikaa vakiinnuttamaan valtaansa. Hän rakensi moskeijan ja sen lähelle linnoituksen itselleen, seuraajilleen ja kasvavalle määrälle vaimojaan. Hän kirjoitti Medinan peruskirjan, johon kaupungin laki perustui. Tässä laissa oli kahdenlaisia sääntöjä. Ensimmäinen sääntökokoelma koski muslimeja, ja toinen kokoelma kafireja (toisuskoisia). Nämä säännöt tultiin tuntemaan sharia-lakina.

 

Muhammed jakoi maailman muslimeihin, jotka uskoivat häneen, ja kafireihin, jotka eivät uskoneet. Nyt tämä jako oli kirjoitettu lakiin, ja siitä tuli islamin uskonnon perusta.

 

Kaikki muslimit kuuluivat tästä lähtien kansakuntaan, joka tunnettiin nimellä Umma. Heidän tuli auttaa kaikkia muita muslimeja, erityisesti konflikteissa kafireja vastaan.

 

Muslimi ei saa tappaa toistaa muslimia, eikä asettua kafirien puolelle muslimeja vastaan. Muslimit vannoivat kostavansa väkivallan toisia muslimeja kohtaan, mutta kafirien ei ollut lupa taistella muslimeja vastaan.

 

Muslimien kanssa liittoutuneita juutalaisia tuli kohdella reilusti. Jos he kävisivät sotaan muslimien rinnalla, he auttaisivat sodan kustannuksissa. Heidän olisi myös tultava muslimien avuksi, jos näiden kimppuun hyökättäisiin.

 

Muhammedilla oli viimeinen sana kaikissa riita-asioissa.

 

Maailma oli nyt jaettu kahtia. Islamin maahan (Dar al-Islam), jossa on voimassa sharia-laki, ja Sodan maahan (Dar al-Harb), joka käsittää loput planeetasta. Tämä jako on edelleen islamin tärkeimpiä opinkappaleita.

 

Uusi laki teki kaikista toisuskoisista selkeästi toisen luokan kansalaisia. Välttääkseen syrjinnän, ja osaksi painostuksen vuoksi, monet arabit kääntyivät islamiin, vaikkeivät he todellisuudessa uskoneetkaan siihen. Muhammed kutsui näitä niin sanottuja muslimeja "teeskentelijöiksi". Muhammedin valta oli Medinassa nyt jo niin suuri, ettei kukaan arabi uskaltanut arvostella häntä julkisesti.

Tästä lähtien tarina muuttuu paljon järkyttävämmäksi, ja autenttisuuden vuoksi alan ottaa lainauksia islamin pyhistä kirjoituksista. Haluan kuitenkin ensin antaa lukijalle paremman käsityksen näistä kirjoituksista ja miten ne sopivat yhteen.

Näitä kirjoja voidaan kutsua Trilogiaksi, joka muodostuu Sirasta (Ibn Ishaqin Sirat Rasul Allah), Haditheista ja Koraanista. Sira, josta suurin osa nyt lukemastasi on otettu, on suoraviivainen elämäkerta eikä se tarvitse juurikaan selityksiä.

Jos lainaus tulee Ishaqin Sirasta, sen eteen tulee kirjain ja numero, jotka viittaavat vastaaviin merkintöihin alkuperäisessä tekstissä.

Hadith on lyhyt kertomus tai "perinnetieto", yleensä kappaleen pituinen, jonkun Muhammedin aikalaisen kertomana siitä, mitä Muhammed teki tai sanoi. Myös kokoelma haditheja on nimeltään hadith.

Nämä kertomukset ovat kulkeneet suullisesti henkilöltä toiselle, kuten "rikkinäinen puhelin"-leikissä. Monet kertomuksien keräilijät eivät olleet kovin tarkkoja tarinoiden aitouden tarkistamisessa, ja heidän hadithejaan pidetään epäluotettavina tai "heikkoina".

Kahta hadith-kokoelmaa pidetään ylivertaisina toisiin verrattuna. Nämä ovat al-Bukhari ja Abu al-Husayn Muslim. Näihin kokoelmiin viitataan usein sanalla "sahih" (esim. sahih Bukhari), joka tarkoittaa "autenttista" arabiaksi. Kaikki viittaukset, joita tulen käyttämään ovat näistä "kanonisista" haditheista, vaikka on olemassa myös neljä muuta, joita pidetään "luotettavina".

Islaminoppineet käyvät usein läpi heikompia haditheja löytääkseen sellaista lisätietoa Muhammedin elämästä, jota ei ole kirjoitettu vahvempiin ja paremmin tunnettuihin haditheihin; kuitenkin kaikki, joka on ristiriidassa Bukharin tai Muslimin kanssa, katsotaan olevan väärää tietoa. Väite siitä, että "suurempi" Jihad tarkoittaa "kamppailua itsensä kehittämiseksi" tulee heikosta hadith-kokoelmasta.


Koraani

Eräässä mielessä Koraani on näistä kirjoista tärkein. Se muodostaa vain 18% islamin opista, ja vähemmän, jos otetaan huomioon kaikki toisto, mitä se sisältää. Kuitenkin se seikka, että sitä pidetään kirjaimellisena Jumalan sanana, Hänen viimeisenä viestinään seuraajilleen ja täydellisenä kaikin puolin, tekee siitä tärkeän.

Toinen esimerkki siitä, miten vakavasti muslimit suhtautuvat Koraaniin, on persialaisten mattojen kutojat, jotka tekevät uskomattoman kauniita ja mutkikkaita silkki- ja villamattoja ja jotka jättävät niihin jokaiseen aina pienen virheen (vaikka minä tai sinä emme mitenkään voisi sitä huomata), koska he uskovat, että ainoastaan Koraani on täydellinen ja sen takia mikään muu ei saa olla.

Korostaakseni Koraanin tärkeyttä, tulen korostamaan kaikki siitä tulevat lainaukset.

Koraani ei ole kuten Raamattu, jota on helppo ymmärtää vain lukemalla sitä. Ensinnäkin, sitä ei ole kirjoitettu aikajärjestykseen. Se sijaan luvut on järjestetty pituuden mukaan, pisimmät ensin ja lyhyimmät viimeiseksi, jotta sitä olisi helpompi opetella ulkoa.

Tämäkin olisi luultavasti riittävän hämmentävää. Jotta saisimme asiasta vielä sekavamman, aikaisemmat säkeet on mitätöity eli "abrogoitu" myöhemmillä säkeillä.

Muhammed väitti Koraanin olevan sanatarkkaa Jumalan puhetta. Pian ihmiset kuitenkin huomasivat, että eri kohdat Koraanissa olivat ristiriidassa keskenään. Kun häneltä kysyttiin tästä, antoi Muhammed uuden säkeen:

2:106. Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias? 

Itse asiassa 225 Koraanin säettä on abrogoitu (mitätöity) myöhemmillä säkeillä.

Koska Koraani ei ole aikajärjestyksessä ja koska myöhemmät säkeet mitätöivät aikaisemmat, on mahdotonta ymmärtää sen merkitystä ellei tiedä missä järjestyksessä se on kirjoitettu. Tästä syystä sitä pitää lukea yhdessä muiden islamin kirjoitusten, Siran ja hadithien, kanssa.

Toinen este Koraanin ymmärtämiselle on muslimien väite, että sen merkitystä ei voi kääntää toiselle kielelle. Väite on tietysti naurettava. Koraani on käännetty useita kertoja ja kaikki käännökset antavat varsin samanlaiset merkitykset. Koraani on kirjoitettu runomittaan, mikä tekee siitä helpomman opetella ulkoa. Toiselle kielelle käännettäessä runomitta kuitenkin katoaa, mutta merkitys säilyy.

Ainoastaan yksi viidestä muslimista puhuu arabiaa, ja heistäkin vain harvat pystyvät ymmärtämään muinaista 1300 vuotta vanhaa arabiaa. Tämä tekee Koraanin opiskelun vaikeaksi jopa muslimeille. Kafireille (ei-muslimeille) on se vieläkin vaikeampaa. Viime aikoihin asti Koraania ja muita islamin pyhiä kirjoja ei ole uudelleenjärjestetty siten, että niiden merkitys avautuisi myös maallikolle.

Voi olla houkuttelevaa unohtaa nämä faktat vain sellaisen uskonnon omituisuuksina, joka on kuitenkin perustaltaan samanlainen kuin muutkin uskonnot. On esimerkiksi totta, että katolinen kirkko aikoinaan kieltäytyi kääntämästä Raamattua muinaislatinasta nykykielelle. Kuitenkin, kun me onnistumme pääsemään näiden esteiden yli ja löydämme islamin todellisen sanoman, syykin käy selväksi.

Vaikka Muhammed väitti Koraanin olevan Jumalan viimeinen ilmoitus, ja että siinä on kaikki mitä kenenkään tarvitsee koskaan tietää, on se varsin suppea sisällöltään.  Niinpä, vaikka se on pyhistä kirjoituksista arvostetuin, on sen merkitys islamin ymmärtämisessä kaikkein vähäisin.

Huomatkaa, että Koraanista ei löydy tarpeeksi tietoa, että mitään kuuluisista "islamin viidestä pilarista" voitaisiin sen avulla perustella. Se mitä Koraani meille toistaa on, että aito muslimi seuraa Muhammedin esimerkkiä, joka on kirjoitettu Siraan ja haditheihin (Muhammedin "sunna").

bottom of page