top of page

Epäonnistunut salamurha

Muhammed lähetti kaksi miestä Mekkaan surmaamaan päävihollisensa Abu Sufyanin

Vallihaudan taistelun jälkeen Muhammed lähetti salamurhaajia surmaamaan hänen päävastustajansa Mekassa, miehen nimeltä Abu Sufyan.

 

Al-Tabarin Muhammedin elämäkerrasta [*]:

 

T1438 Muhammed lähetti kaksi miestä Mekkaan surmaamaan päävihollisensa Abu Sufyanin. Suunnitelma oli yksinkertainen ja operaation johtaja oli Mekasta ja tunsi siis kaupungin hyvin. He kulkisivat yhdellä kamelilla Abu Sufyanin talolle, missä toinen olisi vahdissa ja toinen menisi ja puukottaisi miehen. Avustava muslimi halusi kuitenkin mennä Kaabaan rukoilemaan.

 

Johtaja oli sitä vastaan, koska hänet tunnettiin siellä, mutta toinen oli sinnikäs. Niinpä he menivät Kaabaan ja niin kävi, että johtaja tunnistettiin. Mekkalaiset tekivät hälytyksen ja miehet joutuivat pakenemaan kaupungista. Abu Sufyanin surmaaminen ei ollut enää mitenkään mahdollista.

 

T1439 Muslimit piiloutuivat luolaan Mekan ulkopuolella. He laittoivat kiviä suuaukon eteen ja odottivat hiljaa. Eräs mekkalainen tuli luolan lähelle leikkaamaan heinää hevoselleen. Muslimien johtaja tuli ulos luolasta ja tappoi miehen iskemällä veitsen tämän vatsaan.

 

Mies huusi kovaan ääneen ja hänen toverinsa tulivat juosten paikalle; he olivat kuitenkin enemmän kiinnostuneita kuolevasta toveristaan kuin tappajista ja poistuvat kantaen toveriaan. Muslimit odottivat hetken ja jatkoivat sitten pakoaan.

 

T1440 Matkallaan takaisin Medinaan muslimit tapasivat yksisilmäisen paimenen. Selvisi, että he kuuluivat samaan klaaniin. Paimen sanoi, ettei hän ollut muslimi eikä hänestä sellaista koskaan tulisi.

 

Heidän puhellessaan paimen nojautui taakse ja rupesi nukkumaan. Johtaja otti jousensa ja ampui nuolen paimenen ainoaan silmään aivoihin asti siten, että se tuli ulos toisella puolen päätä. Sitten he jatkoivat kohti Medinaa.

 

T1440 Johtaja näki tiellä kaksi mekkalaista, jotka olivat islamin vihollisia. Hän ampui toisen ja marssitti toisen Medinaan. Kun he saapuivat vankinsa kanssa Muhammedin luo ja kertoivat koko tarinan tappamisista, Muhammed nauroi niin kovaa, että hänen takahampaansa näkyivät. Sitten hän siunasi heidät.

 

 

[*] Alkuperäinen Ibn Ishaqin elämäkerta katosi jo islamin varhaisina aikoina. Hänen kaksi oppilastaan, Ibn Hashim ja al-Tabari, kokosivat Siran uudestaan tekstikatkelmista ja muistiinpanoista. Tämä kappale on siis myös Sirasta.

Profeetan uransa alkuaikoina Mekassa Muhammed ei ollut koskaan väkivaltainen. Hänen opetuksensa olivat uskonnollisia ja niiden sisältämät uhkaukset koskivat kuoleman jälkeistä elämää. Tässä vaiheessa hänen vihansa niitä kohtaan, jotka kieltäytyivät uskomasta häneen, oli kasvanut sellaiseen mittaan, jota voisi kuvata epäinhimilliseksi.

 

Psykiatrit kuvailevat hänen persoonallisuuttaan narsistiseksi. Hän vaati toisten palvovan häntä, ja osoitti psykopaattista vihaa niitä kohtaan, jotka eivät suoneet hänelle sitä asemaa, mitä hän vaati. Perimmiltään nämä ovat ne arvot, joille islam perustettiin.

 

Muslimit uskovat ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammed on hänen viimeinen profeettansa. Muhammedin uskotaan olevan täydellinen ja Koraani kehottaa muslimeja toistuvasti seuraamaan hänen esimerkkiään. Kuten jo tiedämme, muslimit voivat valita seuraavansa Mekan kauden Koraanin esimerkkiä, kuten useimmat heistä tekevät, tai he voivat seurata Medinan esimerkkiä, kuten jihadistit tekevät.

 

Koska aikaisemmat säkeet on kumottu myöhemmillä säkeillä, Medinan Koraani on parempi, mutta koska Koraani on täydellinen, on myös Mekan koraani voimassa.

 

Länsimaiselle mielelle tämä on hyvin hämmentävää. Meidän logiikkamme mukaan on niin, että jos kaksi asiaa on ristiriidassa, täytyy ainakin toisen niistä olla väärin. Islamilaisessa logiikassa "totuus" on mitä tahansa, mikä edistää islamia. Kaksi asiaa voi siten olla ristiriidassa ja silti molemmat ovat "tosia".

 

Aiheutettu hämmennys on tarkoituksellista ja islam käyttääkin sitä usein omaksi edukseen. Koraanin kova (Medinalainen) puoli piilottelee pehmeän (Mekkalaisen) puolen takana. Tämä on yksi syy siihen, miksi "maltilliset" muslimit voivat kauhistella jihadisteja kafireille, mutta he eivät kuitenkaan haasta jihadisteja itseään, sillä he tietävät Medinan esimerkin olevan se parempi esimerkki.

 

bottom of page