M. Lal Goel (hindu), valtiotieteen emeritusprofessori, kirjoittaa islamilaisesta dhimmi-instituutiosta:

 

Dhimmiys on nöyryyttäviin ehtoihin pakotettujen toisuskoisten kokema pelon ja epävarmuuden ilmapiiri. Sitä ilmentää uhrien asettuminen sortajiensa puolelle uhrien antaessa moraalisen oikeutuksen sortajiensa vihamieliselle käyttäytymiselle.

 

Dhimmi menettää mahdollisuutensa kapinoida, koska kapina nousee epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Hän inhoaa itseään ylistäessään sortajiaan. Dhimmien elämää rajoittivat lähes kaksikymmentä sääntöä. Dhimmit eivät saaneet rakentaa uusia uskonnollisia rakennuksia, soittaa kirkonkelloja tai järjestää kulkueita, ratsastaa hevosilla tai kameleilla (he saivat ratsastaa aaseilla), naida musliminaista, pukeutua koristeellisesti, omistaa muslimiorjaa tai todistaa oikeudessa muslimia vastaan.

 

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Osmanien valtakunta kukistui, dhimmi-instituution oletettiin hävinneen. Valitettavasti ilmiö jatkuu mielenlaatuna, joka kasvaa päivä päivältä ympäri maailmaa, kun kansat alistuvat henkisesti ja emotionaalisesti islamin ylivallan edessä.

 

Esimerkkinä Paavin antama kuuluisa Regensburgin luento vuonna 2006. Hän siteerasi Bysantin keisaria, joka oli sanonut, ettei islam ollut tuonut tähän maailmaan mitään muuta kuin väkivaltaa. Paavi ei tukenut tätä näkemystä; hän vain käytti sitä esimerkkinä havainnollistaakseen teologista kysymystä melko abstraktissa keskustelussa.

 

Maailman muslimit alkoivat välittömästi protestoida. Englannissa muslimiprotestoijat häiritsivät kirkossakävijöitä, muualla asiat menivät paljon huonommin. Muslimit alkoivat hyökätä kristittyjä vastaan, ja Somaliassa nunnaa, joka teki humanitaarista työtä (muslimien hyväksi), ammuttiin selkään. Mikä oli Paavin reaktio?

 

Emme tietenkään odottaisi hänen olevan epädiplomaattinen ja julistavan "Minähän sanoin, että islam on väkivaltainen." Hän olisi kuitenkin voinut jättää kommentoimatta, Paavihan ei perinteisesti pyytele anteeksi. Sen sijaan hän käyttäytyi kuin dhimmi ja pyysi anteeksi muslimeilta.

 

Anteeksipyynnöllä hän viestitti maailmalle, että hänen lausuntonsa aiheuttivat väkivaltaisuudet eivätkä ne raivoavat muslimit, jotka väkivaltaa tekivät. Kun Paavi oli pyytänyt anteeksi, muslimit lopettivat mellakoinnin. Islam oli saavuttanut tavoitteensa. Paavi oli myöntänyt tehneensä vääryttä islamille ja aiheuttanut näin väkivaltaa kristittyjä vastaan, mutta ei enää koskaan tekisi sitä.

 

Näin jihad toimii, hitaasti, askel askeleelta, ensin valtaapitävät, mielipidejohtajat, akateemikot, journalistit, järjestöt ja lopulta tavallinen rahvas pelotellaan alistumaan (muista että islam tarkoittaa arabiaksi alistumista) ja pakotetaan ottamaan vastuu heitä kohtaan tehdyistä islamistisista hyökkäyksistä.

 

Pian ihmiset ymmärtävät viestin ja jokaisen iskun jälkeen ihmetellään, että "meidän on täytynyt taas tehdä jotakin, joka aiheutti tämän - sen täytyy olla meidän vikamme, koska olemme hyökänneet Irakiin/ Afganistaniin/ tukeneet Israelia/ ristiretket/ sorto/ islamofobia/ meidän aiheuttamamme köyhyys jne. jne."

 

Islam ei koskaan, milloinkaan ota vastuuta, koska se on rauhanomainen uskonto ja vain muutamat (miljoonat?) ääriajattelijat ovat ymmärtäneet sen väärin.

 

Kuvittele itsesi sotilaskomentajaksi, joka yrittää valloittaa kansakunnan. Joka kerta, kun hyökkäät heitä vastaan, he syyttävät itseään aggressiostasi. He pitävät kuulusteluja selvittääkseen, kuka heistä on syyllinen ja sen sijaan, että hyökkäisivät sinua vastaan, he hyökkäävät omaa hallitustaan, omia instituutioitaan tai ketä tahansa vastaan, joita voivat epäillä.

 

Kuinka voisit hävitä? Sinun täytyy vain väsymättä jatkaa iskuja, ja syyttää uhreja joka kerta, kunnes he viimein antautuvat.

 

Huomaatko nyt miten uskomattoman hieno jihadin mahti on? Et voi voittaa sitä ydinaseilla, ohjuksilla tai häivehävittäjillä. Sillä ei ole mitään väliä, miten monta laserohjattua ohjusta tai miehittämätöntä lennokkia sinulla on, tai miten hyvin koulututettu sinun armeijasi on. Jos olet liian peloissasi myöntääksesi kuka vihollisesi on, voit yhtä hyvin heittää kaikki aseesi hyödyttöminä roskakoriin. Jihadia ei voi voittaa aseilla, se on liian voimakas; älä edes harkitse sitä, sillä armeija ei pelasta sinua jihadilta.

 

Ainut asia, joka voi pelastaa meidät jihadilta, on totuus, ja lisäksi:

 

 

Totuutta ei voi olla ellei ole rohkeutta.