Saatuaan hallintaansa Medinan heimot, Muhammed käänsi huomionsa jälleen Mekan Quraish-heimoon. Mekkaan pohjoisesta tulevat karavaanit kulkivat läheltä Medinaa ja Muhammed lähetti sotilasosastoja hyökkäämään niiden kimppuun. Karavaanit olivat yleensä aseistettuja ja ensimmäiset seitsemän ryöstöyritystä epäonnistuivat.

 

Arabian heimot olivat sopineet, että neljän pyhän kuukauden aikana kaikenlainen sotiminen oli kiellettyä. Tähän kieltoon oli luultavasti syynä elintärkeän kaupankäynnin tukeminen. Näiden kuukausien aikana suurien ja arvokkaiden tavaroiden kuljettaminen oli mahdollista ilman kalliita vartiojoukkoja. Tästä hyötyivät kaikki ja sen takia sääntöä kunnioitettiin tarkasti.

 

Erään tällaisen kuukauden viimeisenä päivänä muslimien ryöstöjoukko tapasi mekkalaisen karavaanin. Seuraavana päivänä he olisivat voineet vapaasti hyökätä karavaanin kimppuun, mutta epäonnekseen karavaani olisi silloin jo ehtinyt Mekan rajojen sisäpuolelle. Rajojen sisäpuolella taisteleminen oli kiellettyä aina, sillä Mekka oli pyhä kaupunki. He pähkäilivät aikansa mitä tehdä, mutta päättivät lopulta hyökätä.

 

Skeptisille lukijoille (skeptisyys on hyvä asia) lainaan tähän Bill Warnerin suosiollisella luvalla hänen kirjaansa Mohammed and the Unbelievers(Muhammed ja uskottomat). Liitän mukaan myös asianomaiset sivut Sirasta (Muhammedin elämäkerta), jonka on kääntänyt englanniksi professori A. Guillaume alkuperäisestä arabiankielisestä tekstistä.

 

Jos vertaat näitä kahta versiota, huomaat että Mohammed and the Unbelievers on selkeämpi ja helppolukuisempi, mutta se ei kuitenkaan jätä mitään olennaista pois tai vääristele totuutta millään tavalla. Siksi tulen yleensä lainaamaan sitä tästä eteenpäin.

 

Muhammedin elämäkerrasta:

 

I425 Muslimit pitivät neuvonpidon. Heillä oli ongelma: jos he hyökkäisivät karavaanin kimppuun nyt, he tappaisivat pyhän kuukauden aikana. Onneksi pyhä kuukausi päättyisi sinä päivänä ja seuraavana päivänä ei olisi mitään estettä tappamiselle.

 

Oli kuitenkin toinen ongelma: iltaan mennessä karavaani olisi Mekan pyhien rajojen sisäpuolella. Pyhitetyllä alueella ei tappaminen ollut luvallista milloinkaan. He epäröivät ja keskustelivat siitä mitä pitäisi tehdä. He päättivät tappaa niin monta kuin mahdollista ja ottaa heidän tavaransa ennen seuraavaa päivää.

 

I425 Islam hyökkäsi ensimmäisen kerran Mekan Quraisheja vastaan. He hyökkäsivät aseettomia miehiä vastaan. Amr, ensimmäinen jihadin uhrina kuollut mies, kuoli jousella ammuttuun nuoleen. Yksi mies pakeni ja kaksi otettiin vangiksi. Muslimit ottivat vihollisen kamelit tavaroineen ja lähtivät takaisin Muhammedin luokse Medinaan. Matkalla he keskustelivat siitä kuinka Muhammed saisi viidenneksen ryöstösaaliista.

 

I425 Kun he saapuivat perille, Muhammed sanoi heille, ettei hän ollut käskenyt heitä taistelemaan pyhän kuukauden aikana. Hän takavarikoi karavaanin ja kaksi vankia ja kieltäytyi koskemasta heihin tai saaliiseen. Vangit sanoivat: "Muhammed on rikkonut pyhää kuukautta, vuodattanut verta, varastanut ja ottanut vankeja". Mutta Koraani sanoi:

 

2:217 He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti; mutta käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan kieltäminen, Rauhoitetun temppelin häpäiseminen ja kävijöiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa Jumalan silmissä. Sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.» He eivät lakkaa sotimasta teitä vastaan, ennenkuin ovat saaneet, mikäli voivat, teidät luopumaan uskonnostanne. Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa elämässä, heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.

 

I426 Muhammedin mukaan islamin vastustaminen ja muslimien taivutteleminen jättämään uskonsa oli pahempaa kuin tappaminen. Ennen islamia Arabian laki oli tappo taposta, mutta nyt islamin vastustaminen oli pahempi kuin murha. Niiden tappaminen, jotka puhuivat islamia vastaan ja vastustivat sitä, oli pyhä toimitus. Niinpä murhaaminen ja varkaus oli tehty luvalliseksi. Sotasaalis jaettiin ja vangeista esitettiin lunnasvaatimus. Miehet jotka olivat suorittaneet ryöstön ja murhat olivat nyt huolestuneita siitä saisivatko he osuutensa saaliista. Niinpä Koraani puhui jälleen kerran:

 

2:218 Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jättäneet vainottuina ja taistelleet Jumalan retkellä, nämä voivat totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillä Jumala on armollinen ja laupias.

 

I426 Muslimit, jotka olivat lähteneet maanpakoon ja taistelleet Jumalan retkellä, olivat Jumalan siunaamia. He saivat osuutensa saaliista ja Muhammed otti hänelle kuuluvat 20 prosenttia.

 

Bukharin hadith:

 

B4, 53, 351 Allahin lähettiläs sanoi, "Sotasaalis on tehty minulle luvalliseksi".

 

Sotaruno Sirasta:

 

Te (Quraishit) laskitte pyhän kuukauden vakavuuden varaan

mutta vakavampaa on se, että vastustatte Muhammedia ja teidän epäuskonne. Vaikka soimaatte meitä Amrin tappamisesta, meidän sotilaamme joivat Amrin verta.

Sytytimme sodan liekin. - Abu Bakr (Muhammedin oikea käsi)

 

Jihad, uusi sodankäynnin muoto

 

Ennen muuttoaan Medinaan Muhammed ei ollut vielä koskaan käyttänyt väkivaltaa. Nyt kun hänellä oli keinot käytössään, hän alkoi tehdä hyökkäyksiä mekkalaisia vastaan, koska he olivat torjuneet hänen kutsunsa islamiin.

 

Pinnalta katsoen tämä oli vain yhden heimopäällikön (Muhammedin) suunnitelma ryöstää kilpailijan omaisuutta. Tosiasiassa tämä oli kuitenkin sen sodan alku, jota Muhammed ja hänen seuraajansa tulisivat käymään vihollisiaan (kafireita) vastaan ikuisesti.

 

Sodan jatkuessa Muhammed kehittäisi strategian kokonaan uudelle sodankäynnin muodolle, jota Muhammed kutsui jihadiksi. Länsimaalaiset kääntävät jihadin "pyhäksi sodaksi", mutta se on paljon enemmän. Vaikkakin Muhammed oli pätevä sotataktikko, jihad ei liity juuri ollenkaan sodankäynnin taktiikoihin.

 

Jos näin olisi ollut, jihadista olisi tullut tarpeeton heti kun sotilasteknologia olisi esitellyt uusia tehokkaampia keksintöjä, kuten varsijousia tai tuliaseita.

 

Sodankäynnillä, kuten kaikella väkivallalla, on myös psykologinen ulottuvuutensa, mikä on monella tavalla tärkeämpää, kuin itse väkivalta. Muhammedin nerokkuus oli tämän psykologian ymmärtämisessä ja tavoissa, joilla hän sovelsi ymmärrystään jihadin taktiikoihin.

 

Tämän vuoksi jihad on tehokasta huolimatta siitä taistellaanko jousilla ja nuolilla vai laserohjatuilla raketeilla. Tarinan kehittyessä näemme, miten jihadin strategia kehitettiin ja miten sitä sovellettiin. Luettelen jihadin menetelmät tässä:

 

Jihadin säännöt:

 

1) Allah on pyhittänyt jihadin. Korkeampaa auktoriteettia ei ole, joten se on aina sallittua.

 

2) Älä kunnioita mitään sääntöä tai rajoitusta, päämäärä pyhittää minkä tahansa keinon - vaikka kuinka järkyttävän. Jihad voi olla mitä tahansa, mikä edistää islamia tai heikentää kafireita, joko yksilöä tai ryhmää. Jopa rahan lahjoittaminen jonkun toisen suorittaman jihadin tukemiseksi on eräs jihadin muoto.

 

3) Esitä aina uhria. Muhammed käänsi tilanteensa ympäri. Vaikka hän hyökkäsi viattomia ihmisiä vastaan ilman mitään syytä, hän syytti heitä siitä, että "he olivat estäneet muita tulemasta muslimeiksi" ja olivat harjoittaneet kuvainpalvontaa. Hyökkäys oli uhrien syytä ja muslimit olivat uhreja, eivät vääräuskoiset (kafirit).

 

4) Toista tätä niin kauan, että ihmiset alkavat lopulta uskoa siihen. Jos saat uhrin hyväksymään syytökset, olet voittanut, koska kosto vaatii kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta.

 

Raamatussa on kertomuksia sodista, joissa juutalaisten hyökkäys on Jumalan hyväksymä. Tämä hyväksyntä oli voimassa ainoastaan yksilöidyissä taisteluissa ja vain tiettynä historian aikana. Se ei ollut edelleen jatkuva strategia maailman valloittamiseksi. Raamatun Jumala ei antanut lupaa hellittämättömälle ja provosoimattomalle väkivallalle toisuskoisia vastaan.