Muhammed oli nyt äärimmäisen voimakkaan poliittisen voiman johtaja. Hän alkoi hyökkäillä ja valloittaa muita Medinan ympärillä olevia heimoja. Heidät pakotettiin kääntymään islamiin sillä uhalla, että heidät tapettaisiin ja heidän naisensa otettaisiin seksiorjiksi.

 

Valtansa ansiosta hän alkoi houkutella yhä enemmän seuraajia. Joitakin houkutteli sotasaalis, jotkut halusivat olla voittajan puolella ja toiset pelkäsivät olevansa seuraava uhri.

Bukharin hadithiin on tallennettu eräs ongelma, joka Muhammedin miehillä oli siihen aikaan sodassa vangittujen naisten kanssa, ja Muhammedin vastaus siihen.

 

B5, 59, 459 Tullessaan moskeijaan Ibn Muhairiz näki Abu Saidin ja kysyi häneltä oliko keskeytetty yhdyntä Allahin pyhittämää. Abu Said sanoi, "Kun seurasimme Muhammedia Bani al-Mustaliqin taisteluun, meidät palkittiin arabialaisilla sotavangeilla mukaanlukien useita naisia, joita himoitsimme, koska selibaatti oli ollut ankara.

 

Suunnittelimme harjoittavamme keskeytettyä yhdyntää, mutta meistä tuntui, että meidän tulisi ensin kysyä Muhammedin mielipidettä. [Huom. naisvankien raskaus oli epätoivottavaa, koska heidän arvonsa laski orjamarkkinoilla] Muhammed sanoi kuitenkin: "On parempi ettette keskeytä yhdyntää raskauden välttämiseksi, koska jos sielun syntyminen on ennalta määrätty, silloin se syntyy."

 

Paitsi epäinhimillistä orjien ottamisen ja heidän raiskaamisensa hyväksymistä, tässä näkyy mielenkiintoisesti Muhammedin vakuutus ennaltamääräytymisestä. Muslimit käyttävät usein sanontaa "inshallah", jonka voi kääntää "jos Jumala tahtoo".

 

Mitään ei siis tapahdu, ellei Allah ole sitä ennalta suunnitellut. Tämä ei tunnu suurelta asialta, mutta sillä on valtava vaikutus  islamilaisiin yhteiskuntiin. Koska muslimit uskovat etteivät he tule surmatuiksi ellei Allah niin tahdo, ei ole mitään syytä olla huolissaan tapetuksi tulemisesta.

 

Tämä tekee muslimeista suunnattoman urheita taistelussa. Huonona puolena tulee se, että he ovat myös suunnattoman laiskoja ja tuottamattomia rauhan aikana. Miksi ponnistella asioiden parantamiseksi, jos uskoo etteivät ne parane, ellei Allah niin tahdo? Tämä on perimmäinen tekosyy islamilaisissa yhteisöissä.

 

"Miksi et tehnyt työtä, jonka annoin sinulle?"

"Selvästikään Allah ei halunnut minun tekevän sitä!"

"Miksi et tullut töihin viime viikolla?"

"No, Allah tahtoi sen olevan niin."

 

Muhammedilla ei ollut intressiä saada seuraajiaan tuottamaan mitään; hän oli kiinnostunut ainoastaan valloituksista, joiden sotasaaliilla hän elätti yhteisönsä. Hän muokkasi taitavasti islamilaisen kulttuurin palvelemaan tätä päämäärää.

 

Kun tutkijat nykyään selvittävät islamilaisten valtioiden takapajuisuutta ja köyhyyttä, on muodikasta syyttää siitä Länsimaiden aggressiota ja hyväksikäyttöä. Kun otetaan huomioon näiden ongelmien universaali esiintyvyys islamilaisissa yhteiskunnissa, meidän tulisi myös analysoida islamin opetusten vaikutusta edistykseen niissä.

 

 

Hudaibijan sopimus

 

Muhammed päätti tehdä pyhiinvaelluksen Mekkaan, mutta mekkalaiset eivät antaneet hänen tulla kaupunkiin, vaikka hänellä ei ollut mitään aikeita julistaa sotaa.

 

Sira:

 

I747 Mekkalaiset lähettivät miehen Muhammedin luo tehdäkseen tämän kanssa sopimuksen. Umar oli raivostunut siitä, että Muhammed tekisi sopimuksen vääräuskoisten kanssa, koska se nöyryytti islamia. Mutta Muhammed sanoi hänelle, että Allah ei sallisi heidän hävitä; he voittaisivat Quraishit. Olkaa kärsivällisiä.

 

Niin he tekivät sopimuksen, että kymmeneen vuoteen ei olisi sotaa eikä vihollisuuksia, ja että lapsia ei käännytettäisi islamiin ilman huoltajan suostumusta. Vastaavasti muslimit voisivat tulla seuraavana vuonna kolmeksi päiväksi Mekkaan, johon heillä ei tänä vuonna ollut pääsyä.

 

Kun Muhammed teki rauhan, se ei ollut koskaan rauhan itsensä vuoksi. Se oli yksinkertaisesti strateginen päätös, jotta hän voisi vahvistaa itseään. Hänen suurimpia vahvuuksiaan maailmanvalloituksessa oli kärsivällisyys ja se on edelleen islamilaisen strategian kulmakivi.

 

Vertaa tätä siihen, kun Hitler yritti samanaikaisesti valloittaa Venäjän ja Ison-Britannian, ja menetti siinä melkein koko armeijansa. Muhammed otti vain sellaisen palan, jonka pystyi pureskelemaan, eikä jatkanut eteenpäin ennen kuin oli sulattanut edellisen valloituksensa.